Heips! Nimeni on Micaela Lähdetkallio (s. 1981) ja alkujaan olen Porista päin kotoisin, mutta nyt asustelemme Ulvilassa rivitalossa koirieni kanssa. Olen pienestä pitäen halunnut itselleni koiraa, mutta vanhempani eivät olleet asiasta samalla linjalla kanssani. Joten jouduin odottelemaan koiran hankintaa aikuisikään asti. Siitä en kyllä tiedä olenko aikuinen vieläkään tänäpäivänä... Minulla todettiin koira-allergia ja rasitusastma nuoruusiässä, joten se vähän himmasi näitä koirahaluja. Mutta kipinä leon hankintaan lähti helmikuussa 2003 Porin näyttelyssä, jossa näitä komeita jellonia käveli vastaan. Ne hurmasivat minut upealla ulkonäöllään ja rauhallisuudellaan. Siitä sitten lähti tutustuminen rotuun ja itse koiriin. Ensimmäinen leo johon tutustuin oli Sorvalan Marin Arttu. Arttu oli todella ihana ilmestys, jota oli todella mukava paijata. =o) Huomasin, että leoista minulle ei tullut allergisia reaktioita, joten uskalsin ottaa riskin. Kaiken pähkäilyn jälkeen lokakuussa 2003 minun oma Arttuni saapui kotiin. Enkä ole sitä katunut!
My name is Micaela Lähdetkallio (*1981) and I live in Finland in a town called Ulvila. I am a member in following organisations: Finnish Kennelclub, Finnish Leonbergers, Pienpystykorvat ry (pomeranian and kleinspitz organisation) and Satakunnan Leot. First time I saw leonbergers February 2003 in a dogshow in Pori. I was sold to this wonderful breed! Then I started to get information about this lion lookalike and I was convinced that this is the dog that I want! In the end of October 2003 a little leopuppy called Namupalan Kost Voimakas "Arttu" walked in to my life from Namupalan kennel. I have many memories with Arttu from shows, obedience competitions and just from everyday life. Nowadays I can't remember everything, but the golden moments are still in my head. Our life together started quite good and after two years it was time to have a buddy for Arttu.
Ulkoasu ©Susanna
MEIDÄN LAUMASTA:
Artun kanssa taival lähti vähän nihkeästi alkuun. Poikaraukka ikävöi viikon ajan vanhaa kotiaan, mutta onneksi se siitä lähti sitten vähitellen tasaantumaan. Sitten alkoikin Artulla tutustuminen TOKO:n maailmaan ja hienosti se lähtikin! Vähän ajan päästä tulikin näyttelyt jo eteen ja molemmissa ollaan pärjätty ihan mukavasti! Artun kanssa on tullut touhuttua ja koettua paljon. Kaikkea ei enää muistakkaan, mutta kyllä ne kultaiset hetket ovat tuolla pääkopassa.
Kuten yleensä näille leo-omistajille käy, niin nämähän alkavat monistumaan! Eetu saapuikin sitten vähän ennen jouluaattoa 2005. Tämä pikkumies kyllä hurmasi minut heti alusta pitäen. Pentulaatikossa oli aina tulossa katsomaan minua ja Tiinan luota lähtöä tehdessä poika oli aivan valmis lähtemään uuteen kotiin. =o) Kaikki on Eetun kanssa mennyt aivan upeasti tähän asti! Arttu oli alkuun pikkasen "mustis" tästä uudesta tulokkaasta. 1½ viikkoon Arttu ei halunnut olla missään tekemisissä pikku piiperoisen kanssa eli alku aina hankalaa... Nyt pojat ovat kuin paita ja peppu. Molemmat ovat todella tärkeitä toisilleen. Arttu onkin ottanut isän roolin hienosti ja opettanut Eetulle kaikki ne hyvät tavat esim. vapaana kulkemisen.
Meidän arkeen kuuluu lenkit metsässä ja teillä (suurimmaksi osaksi pojat ovat aina vapaana), koirakaverien treffaus, talvella taakanveto ja kesällä uiminen yms. Harrastuspuolella ovat näyttelyt, Satakunnan Leot ja TOKO. Kuulun seuraaviin yhdistyksiin: Suomen Kennelliitto, Suomen Leonberginkoirat ry, Pienpystykorvat ry ja Satakunnan Leot. =o)
Laumaamme liittyi 28.3.2007 pomeranian poika Macho. Aluksi hieman jännitti poikien kokoero, mutta ei aikaakaan kun sain huomata, että homma pelaa aivan mainiosti koosta riippumatta! Noin viikon sisällä Macho oli todettu lauman jäseneksi vaikka meidän isot pojat alkuun vähän ihmettelivät, että mikäs tämä pikkuinen oikein on? Machon kanssa on alku lähtenyt ihan hienosti käyntiin. Macho on todella kiltti, rohkea, energinen ja hyvin oppiva pentu. Vapaana kaikki kolme kulkevat nätisti ja sitä ovatkin monet ihmetelleet, että miten uskallat noin pientä pitää vapaana?! En kyllä oikeastaan ymmärrä mitä ihmiset sillä loppujen lopuksi tarkoittavat. Koirahan on todella oppivainen eläin ja mikä nyt olisikaan helpompaa kuin opettaa koira kulkemaan vapaana pennusta pitäen, kun se koko ajan kulkee jaloissa. Macholla on todella hyvä ruokahalu ollut alusta pitäen ja kuukauden jälkeen hänkin on alkanut nauttimaan täysin rinnoin lenkkeilystä! Nykyisin pieni tiipertääkin samat lenkit kuin me ja energiaa riittää vielä rutosti lenkinkin jälkeen toisin kuin isoilla pojilla ja emännällä. ;) Machoakin on ajatuksena viedä näytelmiin ja kotitottista tarvitsisi näin alkuun harrastaa jonnin verran, koska pommikaan ei ole luonteeltaan aivan helpoimmasta päästä. Macho saikin ensimmäisessä mätsäri debyytissään tuomarilta semmoisen kommentin, että jonain päivänä hän on kyllä tähti! ;)
Uusin tulokkaamme liittyi laumaan 5.8.2007. Hain Ruotsista Bölelejonetin kennelistä urosleon ja kasteessa nimeksi tuli Kingi. ;) Kingi nimi tuli luonnollisesti hänen kennelnimestään King Kreole. Hienosti on tutustuminen laumaan lähtenyt menemään ja Kingiä ei ole koti-ikävä vaivannut. Kingi on myös osoittautunut oikein mukavaksi koiraksi eli perusleo. Nyt onkin lenkeillä suhruttamista neljän hihnan kanssa, mutta onneksi aika paljon pystyn pitämään kaikki vapaana. Ja yllättävän hienosti koko porukka hihnassa liikkuu. =)
Hienosti on siis yhteiselomme lähtenyt menemään uuden tulokkaan jälkeen! Hienoa näissä kaikissa pojissa on se, että he tulevat hyvin toimeen melkein koiran kuin koiran kanssa! Kyllä näiden poikien kanssa päivät kuluvat rattoisasti ja en heistä kyllä luopuisi kirveelläkään!
ABOUT US:
This little "buddy" called Galevala Mainio-Matias "Eetu" came to our life just before Christmas 2005. And again I was charmed! Eetu was the one in whelping box that was always coming to look at me. Also he was the biggest and darkest puppy from the 3 males. So the choice was quite clear! And I haven't regret it! Eetu is so wonderful character! He is just that what leo should be! I can't praise this dogs character enough! There aren't enough words to describe him. Eetu's homecoming was very peaceful. In home Eetu was like he has always lived with us. At first Arttu was a bit jealous about this new puppy. 1½ weeks he didn't notice that we had a puppy in our house, but after a while Arttu took the role of father to Eetu. Arttu taught Eetu how to behave. It ment that I didn't have to teach Eetu so much! =) Nowadays boys are like peas and carrots. Now they are inseparable.
Normally we go for walks in forest, meet our doggyfriends and in summer we go for a swim. In hobbyside we have dogshows, obedience training and Satakunnan Leot (it is a subdivision from Finnish Leonbergers).
Our third family member arrived 28th of March in 2007. Pomeranian male called Santarinteen Mauriz "Macho". At first I was a bit excited about the size difference, but after a while I noticed that it's not a problem. After a week Macho was member of the herd. Macho has been a very kind, energetic, brave and good learning puppy. Nowadays he enjoys eating, playing and walks a lot. He has a bit of showstar in him. We went to match show and the judge said that you will be a star someday. ;) Well time will tell...
Our newest family member is Kingi. I imported him from Sweden. Kingi has shown to be a sweet character! Very playful, energetic and obedient fellow. I have great expectations for him in the future! Time will tell that too! ;)
Wonderful thing in all our boys is that they come along with almost every dog! Time with these doggies goes so fluently and I would never give them up! =)
Kaikki muu ©Micaela